Posts|Comments

Tag Archives: Musiikki

Ilosaarirock 08 - miten meni?

Jasmo rokkaa

Kyllä, se oli taas kerran Ilosaarirock. Tällä kertaa vuosi oli 2008. Aurinko paistoi pientä lauantaista sadekuuroa lukuunottamatta koko ajan, kuten Rokissa aina tekeekin.

Mitäs rokissa sitten tapahtui? No perinteiseen tapaan pre-rokki oli luomulla, jossa kärvennettiin vähän lihaa. Käytiin myös tsekkaamassa Penttilän sahan raunioilta vähän UG-meininkiä, siellä oli Horros & friends soittamassa ja pitämässä hauskaa. Poliisitkin tuli vasta purkua katsomaan.

Lauantaina pääartistina oli minulle Raappana ja keikka olikin melkoisen hyvä! Aurinkoki alkoi paistamaan ja ihmiset nauttivat. Minä myös. Illan järisyttävin keikka oli kuitenkin Venetian Snares, joka jossain määrin räjäytti tajunnan. Sitä ei voi tanssia, tahtiin ei oikein voi heiluttaa käsiäänkään (mihin tahtiin?), joten tuijotin vaan suu auki. Se, että Ilosaareen tuodaan tuollaisia artisteja, saa minut tuntemaan ylpeyttä “kotifestarista”.

Sunnuntaina lisää aurinkoa (paloin pelipaidan läpi??), pari janojuomaa ja viimeisenä Nightwish, joka ei oikein nyt vakuuttanut. Ehkä odotuksetkin olivat liian suuret, mutta miksi ne soittivat niin hiljaa? 100m päästä lavasta ei tarvinnut korvatulppia! Heh. No joo, mutta aiemmat bändit soittivat lujempaa. Mielestäni Anette ei ole huonompi tai parempi kuin Tarja, ainoastaan erilainen. Pimun ääni on enemmän skedepunk ja vie ehkä Nightwishiä hieman Velcran suuntaan.

Täyshurmosta en saanut kuitenkaan koko viikonloppuna päälle. Alkoholilla oli tietenkin osuutta asiaan. Tai siis alkoholin puutteella. Koska tarkoituksenakin oli olla vähän siistimmin nyt, niin otin kuitenkin lauantaina puoli litraa ja sunnuntaina vähän reilut puoli litraa Finskiä mukaan, mutta ehkä ihan se tavoite ei täyttynyt kuitenkaan. No, tuttuja oli ja kivaa oli. Eikä tarvinnut painiakaan.

Kohti rokkia 08

Tänään, kunhan tämä työpäivä nyt saadaan tästä alta pois, alkaa reilun viikon mittainen loma. Loma alkaa perinteisissä merkeissä Ilosaarirockissa. Ilosaarirockilla on muuten aika sellainen miellyttävä FAQ, jossa vastataan ymmärtävästi muutamiin kysymyksiin.

Monilla festareilla sää on Tekijä, joka vaikuttaa festarikokemukseen. Ilosaarirockissahan ei koskaan sada (korkeintaan ripistelee), joten aurinkorasvaa vaan mukaan, muuta ei tarvita. Sääennusteista viis.

Ilosaarirock käynnistyy taas perinteisesti jo perjantaina, kun Luomu Leinonen tarjoaa ympäristön grillailua varten. Ehkä, kun ei olla aamuun saakka, niin ei kerkiä aamuäreys iskemään :)

Tänä vuonna Rokki on sinänsä kummallinen, että on paljon artisteja, joita haluaisin käydä katsomassa. Raappana, Venetian Snares ja Ozric Tentacles lauantaina. Lisäksi sunnuntain olisi Pyhimys, Giant Räbät, Asa ja lopulta Nightwish.

Aika pitkä lista. Yleinen periaate on ollut, että yksi pändi per päivä korkeintaan, ärsyttää jos koko ajan pitää juosta teltasta toiseen eikä saa chillailla. Joten nähtäväksi jää. Tosin rentolavasektori tarkoittaa sitä, että siellä voi kuunnella ja makailla nurmella, joten sinänsä.

Tavataan Rokissa!

Italoitaloitalooo

ItalyNythän on niin, että 90-luvun subbarimusiikki naks-naks bassoineen tuntuu olevan in. Ylex on ottanut sen kesäteemakseen ja myös Tampereen kaduilla näkyy olevan ilmoituksia 90-luvun bileistä. Olen ehkä ennenkin muistanut sen sanoa, mutta 90-luvun naksnaks-musa ei ole mitenkään erityisen hienoa.

Ei pidä käsittää väärin. Onhan tuossa ysärihumpassakin niitä legendaarisia biisejä, mutta niiden legendaarisuus melkeinpä liittyy siihen ympäröivään tilanteeseen ja nuoruuteen - ei niinkään biisien hienouteen.

Henkilökohtaisesti olisin halunnut tutustua kasarimeininkiin paremmin. Ikä ei oikein 80-luvulla riittänyt musiikin ymmärtämiseen, joka näin jälkeenpäin harmittaa. 90-luvun (alun) olisikin voinut jättää välistä kokonaan ja hypätä 80-luvun musasta vuoden -96 trance/house -bileisiin.

Lue vain kärsivällisesti, kohta minulla on pointti.

Konemusiikissa tuntuu olevan sellainen trendi, että osa porukasta juoksee edellä kummallisiin musiikkityyleihin ja sitten, kun uudet musiikkityylit nostavat päätään, niin he löytävät jo uutta. Näin ehkä jonkin verran on käynyt esimerkiksi drum and bassin kanssa. Bileitä järjestetään aika hyvin jo. 4 vuotta sitten en ollut kuullutkaan moisesta. En kuitenkaan tarkoita, että itse olisin etulinjassa siirtynyt junkkapuolelle.

Sientenpurumusiikki, eli psyke, on ollut ehkä vähän samanlaisen liikehdinnän kohteena, joskin se on säilyttänyt tietyn ug-arvonsa. Nyt itse löysin Italodiscon.

Olen kuullut sitä aiemminkin (80-luvulla..) ja Exlex (techmu) sitä Lappeenrannassa soitteli. Sandra aiheutti kyllä nostalgiatunteita, mutta ei varsinaisesti hätkähdyttänyt. Sitten Pepeto (techmu) julkaisi oman italodiskosettinsä Klubbarissa. (linkki saattaa vaatia kirjautumisen)

Aluksi reaktio oli aika huvittunut. Sitten ei jaksanut enää kuunnella. Paskaa musaa.

Mutta Winamp ei antanut periksi. Shuffle arpoi tuota settiä soimaan taustamusiikiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten sieltä alkoi löytymään helmiä. Mr. Zivago - Little Russian kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja siitä lähdettiin. Nyt setti on ollut myös aamumusiikkina mp3-soittimessa ja kyllä se vähän hitaampaakin aamua piristää.

Kuuntelu eroaa naksnaks-musan kuuntelusta selkeästi. Naksnaksia kuuntelee naama hymyssä ja samalla häpeää kuuntelevansa sitä. Bomdigi-digi-bom-digibom. Italodiskon kasarisaundia kuunnellessa hymyilyttää myös, mutta musiikilla on myös musiikillisia avuja ja groovea.

Poltanpa tämän automusiikiksi.

Polccaa pitkilleen

Olin perjantaina pitkästä aikaa Tidyn polkkabileissä. Menin paikalle yksin, tavoitteena oli lähinnä tuntea taas se nuoruuden palo, jota polkkabileissä koki aikoinaan.

Ja ei se oikeastaan hassumpaa ollut. Yo-talon äänentoisto oli päästagella niillä rajoilla jo puolen yön aikaan kun paikalle saavuin. Porukkaa oli hyvin paikalla ja polkka maistui myös itselle. Vanha ei tietysti oikein jaksa, mutta onneksi Borabora oli loungessa soittamassa groovaavaa elektrohousea.

Sitten lavalle nousi Proteus. Tämä kaveri, jonka takia aikoinaan matkustin Lappeenrannasta vappuna Helsinkiin kahden päivän Säteisiin. Tuo tosipolkan suomilähettiläs, joka on palkittu vaikka millä. Aikoinaan pidin siitä napakasti pitchatusta hard trancesta, mitä ko. kaiffari soitti, mutta sittemmin, kun Proteus on vaihtanut enemmän industriaaliin ja raakaan saundiin, niin mielenkiintoni on lopahtanut. Olen siis kiksupolkkaaja.

Kuitenkin, Proteus siis nousi lavalle. Ja käänsi nupista sen verran, että tanssilattialla ja sen ympärillä ei enää musiikkia kuulunut vaan säännöllistä epäselvää murinaa. Käytännössä siis tasot nousivat niin ylös, että ei vaan kamat enää pystyneet toistamaan ääntä kunnolla ja tilakin antoi varmaan oman kaikunsa. 20 minuutin kuuntelun jälkeen lähdin.

Proteus on tunnetusti monitoreita luukuttava kaveri, eikä siksi varmasti tiedä yhtään, mitä tanssilattialla kuuluu. Siksi tarvittaisiin äänentarkkailija, jollainen Techmulla aina oli Club Y -bileissä. Muistan kyllä, että Club Y:ssäkin on soitettu kovaa, mutta ei ikinä niin kovaa etteikö musiikista saisi selvää. Tosin Club Y oli ehkä hieman eri mentaliteetilla kyhätty bile, kuin moni muu..

Hämmennyin, kun Klubituksessa kukaan ei ole kommentoinut äänenpaineita. Ovatko korvani niin muusia, että en vaan enää erota musiikkia? Olin koittanut päästä polkkafiilikseen tietysti useammalla btrvdk:lla, mutta sen kai pitäisi vaan parantaa paineenkestoa.

Kaipaan Club Y:tä ja napakkaa saundia. Onko sen napakkuuden saavuttaminen niin vaikeaa? Saa nähdä mitä Ilosaarirockissa kuuluu, kun Venetian Snares nousee lavalle numero 3. Yleensä niissä kemuissa PA on ollut kohdallaan.

Kunhan vaan soittaisivat edes yhden niin normaalin junkkabiisin, että junkkaukko pääsis hyppäämään..

Firevision ja Retropop

Vaikka saundi on Firevisionilla (edesmennyt) ja Retropopilla kovin samankaltainen, niin ainakaan minun internetselailun perusteella yhtyeillä ei tuntuisi olevan samoja hahmoja takapiruina. Olisin voinut vaikka vannoa..

Techmu lehdessä

Hyvin kirjoitettu ja ilman ennakkokäsityksiä oleva juttu Techmusta oli Kaakkois-Suomen Sanomissa. Sanoisin, että poikkeuksellisen hyvä juttu konemusiikista ja toiminnasta sen ympärillä.

Juttu
Techmun kotisivut

Musapostaus

Olen aika usein kirjoitellut musiikista. Se on ehkä mulle isompi juttu, kuin pari vuotta sitten olisin uskaltanut edes arvata. Tänään Kispeä treffatessani kaupungilla sattui mp3-soittimestani pärähtämään vanha kunnon Ben Sagen rallatus (All About You VIP) ja valtavat nostalgiafiilikset iskivät päälle.

Mp3-soittimessa on se etu, että musiikki ei yleensä jää taustamusiikiksi, vaan kuunnellessa siihen keskittyy. Se kun on paljon mielenkiintoisempaa kuin liikenteen melu tai vastaava. Tämä vain korostuu Tampereella ja lenkkeillessä. Oikeastaan sen vuoksi aito ja rehellinen kiksu on tullut itsellä takaisin. Suurena vaikuttajana tähän on ollut Illustratorin nyt jo verkosta pois otettu Laserpoint Competition -miksaus ja kohtuullisen uusi Hollen kiksumiksaus. Suosittelen kyllä lämpimästi kumpaakin miksausta.

Kieltämättä itsekin on vähän sortunut siihen, että selailee Beatportia ja etsii uusia hyviä biisejä (siis uusia minulle, ei välttämättä itsessään uusia). Vähemmän tulee keskityttyä itse setin tunnelmaan. Tätä ei kuitenkaan ole Holle eikä Illu tehnyt, vaan homma erityisen hyvällä fiiliksellä tehtyä. Illun setin tahtiin on monet lenkit juostu karvat pystyssä, toimii ainakin yhtä hyvin kuin Orkidean kesäinen psykeilta. Hollen setti soi työpaikalla toistuvasti ja välillä kaupungilla mp3-soittimessa, lenkkeily ollut vähissä viime aikoina, kun tuo nuhakin on päällä.

Kumpainenkin setti kuitenkin kuvastaa osaltaan sitä saundia, joka minut joskus aikoinaan (no ei siitä niin kauaa oikeasti ole..) tutustutti kiksuun. Napakkaa, ehkä vähän vielä pitsattua, nopeilla ja nostattavilla melodioilla varustettuja. Aitoa, yksinkertaista. Paluu siihen mitä kiksu on. Nautin suunnattomasti. Jotain mitä junkka ei voi tarjota. Vanha mieskin aivan herkistyy ja haluaisi päästä pyörittämään tuulimyllyjä (askel-viereen, askel-viereen - viuh viuh - ei tarvita enää kuin glowstickit! :))

Koska epäilen, että blogin lukijat eivät kaikki ole elektroniseen musiikkiin suuntautuneita, voin kertoa mitä eroa on äärettömän hyvällä napakalla kiksulla ja ihanalla päräyttävällä junkalla: kiksua tanssitaan hymy korvissa, junkkaa taas hampaa irvessä ;)

Ei sillä, että junkka ja vanha-kunnon-kiksu nyt olisi mitenkään ylivoimaisesti ihaninta mitä on. Itse kyllä tykkään nykyisestä progeväännöstä ja erityisesti sellaisesta electro-proge-house-trance (:D) väännöstä, joka on niin munakasta, että tuntuu kuin housut pyörisivät jaloissa. Puhumattakaan energisestä psykestä ja erityisesti tech-psykestä, josta alkaa löytymään taas sitä naula päähän meininkiä.

Mistä kaikesta sitä olisikaan jäänyt paitsi, jos ei silloin lukioikäisenä olisi alkanut luukuttamaan No Goodia, Barthezzia ja niin edelleen..

Tampereella olisi lähiaikoina hardtrance-bileet, pitäisiköhän palata juurille ja katsoa miltä se tuntuisi..

JB testaa: Paleface @ Vastavirtaklubi 17.10.2007

Eilen kävin testitiimin kanssa testaamassa Tampereen keskiviikon kulttuuritarjontaa rähjäisessä ja punk-henkisessä paikassa nimeltä Vastavirtaklubi. Testihenkilöstönä toimi lisäkseni Team Rajala.

Oltiin paikalla jo heti kello 22 jälkeen, kun esiintymisajasta ei ollut täyttä tietoa ja ei haluttu toisaalta missatakkaan esiintymistä. Paikka oli henkilökohtaisesti hieman shokki, tarkoituksellisen(?) rähjäinen punk-mesta, jossa oli ennen meitä noin 5 ihmistä paikalla. Mikäs siinä, oli kuitenkin rauhallista ja siinä odotellessa saattoi kumota mukin tai kaksi.

Paleface ja pojat hyppäsivät lauteille puolenyön aikoihin, ihmisiä ei silloinkaan ollut viittäkymmentäkään. Henkilökohtaisesti se vaikuttaa keikkakokemukseen, haluaisin ennemmin hukkua siihen yleisömereen kuin pojottaa lattialla siten, että joka suuntaan on tyhjää pari metriä. Esiintyjätkin olivat aluksi vähän ihmeissään.

Vielä enemmän ihmeissään olivat sen jälkeen, kun levyt lähti pyörimään. Ilmeisesti reksiviitaksi tarkoitettujen teknareiden alla oli kyllä styroksit, mutta cd-soittimen alla ei ollut. Monitorit oli aivan pöydän vieressä ja ei ketään varmasti tässä vaiheessa yllätä, kun kerron, että levyt alkoivat hyppimään. Biitti tippui, mutta kovin jännästi. Jännää, että tuon tason ukkojen soundchekissä ei kamoja testata. Lisäksi joku biittilevy oli oikeasti myös vioittunut, eikä suostunut soimaan. Ilmeisesti CDJ-xxx antoi henkensä :) Mutta, kokeneet ketut eivät tästä hämmästy, seuraavaksi sitten biitboksattiin.

No, paikalle kannettiin Mac, joka siis yleensäkin on maailman ykköstuote. Ja tässäkin tapauksessa se pelasti shown, kiintolevyä eivät tärinät haitanneet ja taustat saatiin pelaamaan.

Katsokaapa tuo ylläoleva video. Siinä räbäyttää Paleface, Redrama ja joku kolmas tyyppi. Tunnistustehtävä: Kuka on toi kolmas tyyppi? Räbbiskenepisteitä jaossa. Niin, kolmas tyyppi oli Capenape.

Koko keikkaa ehkä mausti yleinen häröily, laitteet ei toiminu, Redrama oli seipäässä ja Davo aivan naamat. Davo pysyikin sitten lavalta pois, kunnes loppukaneetiksi tuli iskemään omaa runouttaan.

Keikan kuluessa yleisökin alkoi lämpenemään. Kun laitteet taas kerran lahosivat, yleisö taputti ukoille biittiä, johon pystyivät sitten enemmän tai vähemmän hyvin vetämään. Kohta lavalle otettiin yleisöstä joku villapaitaukko, joka tuli kitaralla antamaan pojille tahtia. Oli kyllä huikeaa. Palefacesta kuoriutui tällä keikalla myös laulaja-lauluntekijä -tyyppinen ratkaisu. Kitara käteen ja laulamaan:

Keikalla nähtiin myös accapellavetoa, redramaa kitaran varressa ja vaikka mitä. Keikka kestikin kaikkine sekoiluineen varmaan 1,5h ilman yhtään encorea. Ja tyypit ei silloinkaan olleet oikein valmiita poistumaan lavalta. Loppukaneetiksi mr. Paleface totesi, että tämä nyt oli vähän erilainen keikka.

YHTEENVETO:
Hyvää:
+ Hyvä seura
+ Hyvät esiintyjät
+ Hauska / erilainen keikka
+ Loistavia biisejä (mm. joku ennen kuulematon yhteistyö Promoen kanssa(!))
+ Lippujen hinta

Huonoa:
- Liian vähän ihmisiä
- Välillä aivan liian kova äänenvoimakkuus

Musiikkivideot, tissit ja naiset

Aiheestahan olen jauhanut, eikä mitään uutta sanottavaa minulla ole, mutta tällä kaverilla on.

(via Orion)

Musavinkki

Tällä kertaa liikutaan housen ihmeellisessä maailmassa. Ja vaikka DJ itse onkin laittanut kuvaukseen että progressive, niin perus jumitteluu on turha pelätä. Hyvää housea, hyvää fiilistä ja gruuvia, jolla saa vielä vähän venytettyä kesää pitemmälle talveen.

TJEU: Flight - The Gorgeus [lataa]

  • Archives